2015

Vapun jälkeisenä sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen ilma. Oli mukava lähteä ulos katsomaan kuinka kevään valkovuokot kukkivat.

Olin käynyt Ylämaalla viimeeksi toukokuun puolessa välissä 2014 juuri ennen sairastumista. Sairaalassa maatessa kävi välillä mielessä, että pääsenköhän sinne enää koskaan. Onneksi ei niin käynyt. Toukokuun lopulla lähdettiin vihdoin Ylämaalle. Kylläpä tuntuikin mukavalta. Pihahalla meidät otti vastaan iso musta peto. Peto haukahti ja tuli luokse. Pieni taputus ja peto olikin saksanpaimenkoira Jarppa, josta tuli erittäin hyvä kaveri.

Lions Clubin kauden päätöstilaisuudessa klubin presidentti luovutti minulle kauden paras leijona patsaan. Patsas koristaa nyt kirjahyllyäni vuoden.

Juhannusta vietettiin Heinolassa sateisessa säässä. Eipä tehnyt mieli istuskella ulkona, koska lämpömittärin lukema ei ollut kuin noin 15°C. Olihan tämäkin parempi kuin viime juhannus. Silloin makasin Puolarmetsän sairaalassa ja mikään muu ei vielä silloin liikkunut kuin oikea käsi. Vasen käsi alkoi antaa silloin merkkejä toiminnasta eli nousi ensimmäistä kertaa kyynärtaipeesta ylös.

Vaikka kesä on ollut kylmä ja mansikkasato on viivästynyt kuitenkin heinäkuun alkupuoliskolla pääsi jo nauttimaan kesän mansikkasadosta. Sai jälkiruuaksi mansikkamaitoa ja mansikkatorttukin maistui kahvin kanssa.

Uunissa paistetut muikut ovat yhtä hyviä kuin paistinpannulla paistetut. Näin ei tule sitä käryä, joka tulee, jos muikut paistetaan pannulla.

Heinäkuun lopulla Marja ja Santeri kävivät Ylämaalla Tiinan synttäreillä.  Santerin sai pelata läppärillä omia suosikkipelejään.

Syntymäpäivillä olivat mukana ”Helssingin tytöt” Ritva ja Pirjo. Olipa tosi mukava tavata Ritvaa. Pirjohan minä tapaan nykyisin aika usein.

Lokakuussa Lionsit olivat mukana Nenäpäiväkeräyksessä. Viime vuonna minulta jäi keräys väliin, mutta tänä vuonna olin yhtenä päivänä keräämässä noin tunnin.

Itsenäisyyspäivänä Matinkylän Lionsklubi kokoontui klubin presidentille itsenäisyyspäivän vastaanottoon.